9.12. Tieteen historiaa Turussa

m012-hk19840304-11Tiedepiiri  järjestää 9.12. klo 14.00 alkaen seminaarin  turkulaisen tieteenteon historiasta.

Tule kuuntelemaan, millainen tähtitieteen tutkimuksen paikka Turku on ollut, miten turkulainen Herman Spöring osallistui James Cookin matkalle sekä miten ulkomailta hankitut esineet, näytteet ja kirjat ovat kartuttaneet Turun akatemian ja Turun yliopiston kokoelmia.

Seminaarista saa merkinnän historian opiskelijoiden Akateemisuuspassiin.

Tieteen historiaa Turussa
Yleisöseminaari Turun pääkirjaston tieto-osastolla 9.12. klo 14.00–16.30

14.00-14.30 KuT Jyrki Siukonen: Professori karkuteillä – Johan Welinin matkat eurooppalaisen tieteen keskuksiin

14.45-15.15 Emeritusprofessori Mauri Valtonen: Turku, tähtien tutkimuksen kaupunki

15.30-16.15 Tiedepiiri: Turkulaiset tieteentekijät ja tutkimusaineistot liikkeessä 1700-luvulta 1900-luvulle. Esimerkkeinä James Cookin tutkimusmatkalle osallistunut Herman Spöring nuorempi, Turun akatemian opintokokoelmien karttuminen ulkomaisin esinein ja näyttein sekä Turun yliopistolle Berliinistä hankittu tieteellinen kirjakokoelma.

Lisätietoja:
prof. Leila Koivunen (leila.koivunen@utu.fi)

Kuva: Keräilykortti ”Suomen historia”, Turun yliopiston perustaminen. Compagnie Liebig, kustantaja 1939–1948. Museovirasto

30.11. Turun yliopiston eläinmuseo

405px-carl_reinhold_sahlberg_by_johan_erik_lindh_-_arppeanum_-_dsc05218

Tiedepiiri vierailee 30.11. Turun yliopiston eläinmuseossa, jossa voi tutustua mm. Turun palossa säilyneisiin Carl Reinhold Sahlbergin hyönteiskaappeihin.

Museonhoitaja Ilari E. Sääksjärvi pitää ensin esityksen otsikolla ”Löytöretkien aika ei ole vielä ohi” ja sen jälkeen pääsemme tutustumaan eläinmuseoon. Tapaaminen klo 13.55 Natura-rakennuksen aulassa (eli entinen luonnontieteiden talo I, T5 kampuskartalla)

Tervetuloa mukaan!

Kuva:
Johan Erik Lindh: Carl Reinhold Sahlbergin muotokuva. Wikimedia Commons..

Lisätietoja:
https://www.utu.fi/fi/yksikot/sci/yksikot/biologia/yleisopalvelut/elainmuseo/Sivut/home.aspx

CFP: Matkojen, maantieteen ja kartografian historiaa

Suomessa tehdään eri tieteenalojen piiriin lukeutuvaa tutkimusta, joka kohdistuu matkojen, maapallon maantieteellisen hahmottamisen ja kartografian historiaan. Maassamme on myös paljon näihin aihepiireihin liittyviä kokoelmia ja keräilijöitä.

Maaliskuussa Helsingissä järjestettävän seminaarin tavoitteena on koota yhteen eri alojen tutkijoita, aktiivisia harrastajia ja keräilijöitä, joiden yhteisenä kiinnostuksen kohteena ovat menneisyyden matkat, matkailijat, heidän työnsä ja kokoelmansa. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta Suomessa eri aloilla ja tahoilla tehtävästä tutkimuksesta sekä tutustua muihin tutkijoihin ja aihepiiristä kiinnostuneisiin.

Seminaari järjestetään torstaina 16.3.2017 klo 10–16 John Nurmisen Säätiön tiloissa Pasilassa (Pasilankatu 2, Helsinki). Päivän ohjelma koostuu kahdesta pidemmästä esitelmästä sekä monista lyhyistä tutkimusesittelyistä. Tarkoituksena on varata runsaasti aikaa keskusteluihin sekä tutustumiseen. Seminaariin osallistujilla on myös tilaisuus tutustua säätiön kokoelmiin.

Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan ja esittelemään lyhyesti omaa tutkimustasi tai kertomaan asiantuntemuksestasi matkojen, maantieteen tai karttojen historiaan liittyen, lähetä lyhyt abstrakti (max. 200 sanaa) viimeistään ma 16.1.2017 osoitteeseen leila.koivunen@utu.fi. Valmis ohjelma julkistetaan helmikuun puoliväliin mennessä.

Toivomme tutkimusesittelyjä eri puolille maailmaa eri aikakausina suuntautuneista matkoista sekä kartografian historiasta. Esittelyjen kohteena voivat olla esimerkiksi:

– toimijat: matkailijat, tiedemiehet, tieteelliset seurat
– matkoilla käytetyt välineet
– matkojen tuottama tieto ja sen eri esitysmuodot matkapäiväkirjoina, karttoina, kuvina ja taulukoina
– matkoilta kerätyt esineet, näytteet ja muut kokoelmat
– tutkimusmatkat ja ekspansio
– kartoitushankkeet
– Suomessa olevat matkoihin ja karttoihin liittyvät kokoelmat ja arkistot

Seminaarin järjestäjinä toimivat Turun yliopiston yleisen historian oppiaineessa toimiva Tiedepiiri sekä John Nurmisen säätiö. Lisätietoja antavat Leila Koivunen (leila.koivunen@utu.fi) sekä Maria Grönroos (maria.gronroos@jnfoundation.fi, tavoitettavissa helmikuun alusta lähtien).

15.11. The History Manifesto ja julkaisukanavat

 

Tiedepiirin seuraavassa tapaamisessa pohditaan Jo Guldin ja David Armitagen The History Manifeston (2014) merkitystä tieteen historialle. Lisäksi keskustelemme alan julkaisukanavista ja esittelemme muutaman keskeisen lehden.

The History Manifesto argumentoi voimakkaasti pitkiin ajanjaksoihin keskittyvän historiantutkimuksen puolesta ja väitti, että historialle pitäisi palauttaa sen kadotettu yhteiskunnallinen merkitys . Teoksesta syntyi monia erilaisia ja vilkkaita väittelyitä. Seminaarissa tutustumme siihen, miten tieteen historiaa tutkivat ovat kommentoineet History Manifestoa. Keskustelun pohjana ovat ISIS-lehdessä julkaistut artikkelit, joista saa tarkemmin tietoa moodlesta ja kysymällä.

History Manifeston lisäksi tutustumme tieteen historiaa julkaiseviin lehtiin ja sarjoihin. Esittelemme niistä muutamia. Mitä itse haluaisit esitellä? Missä olet julkaissut? Tervetuloa keskustelemaan!

Linkit:
ISIS: A Journal of the History of Science Society 2/2016 
The History Manifesto 

Uudistunut Tiedepiiri

Useita vuosia aktiivisesti toiminut Tiedepiiri laajentaa tänä syksynä toimintaansa ja etsii uusia osallistujia mukaan. Tavoitteenamme on koota yhteen tieteen, tiedon ja tietämisen historiasta kiinnostuneita tieteenalojen, tiedekuntien ja yliopistojen rajat ylittäen.

Ensimmäiseksi käynnistämme tiistaina 13.9. klo 16-18 Aikalassa (Historicum, 2. krs) Tiedepiirin teemaseminaarin, jossa pohditaan tieteen historian teemoja, tutustutaan uusimpaan kirjallisuuteen ja keskustellaan osallistujien työpapereista. Kokoontumisia järjestetään lukuvuoden ajan noin kerran kuukaudessa. Tiedepiiri tarjoaa monitieteisen kohtaamispaikan ja keskustelufoorumin tutkijoille, väitöskirjantekijöille sekä loppuvaiheen opiskelijoille. Seminaarilaisten kiinnostuksenkohteet voivat liittyä yksittäisten akateemisten tieteenalojen vaiheisiin mutta yhtä lailla myös esimerkiksi tiedon muodostumisen, välittymisen sekä tieteellisen toimijuuden prosesseihin ja niissä tapahtuneisiin muutoksiin.Lisätietoja antavat Leila Koivunen (leikoi@utu.fi) ja Janne Tunturi (jantun@utu.fi).

Tervetuloa!

 

Podcasteja ja videoita

Kesän sadepäivinä voi lukea kirjoja, mutta podcasteja ei kannata unohtaa. Tässä muutama suositus:

BBC:n legendaarisessa In Our Time -sarjassa Melvyn Bragg keskustelee vieraidensa kanssa historiasta, tieteestä ja kulttuurista. Kuulijoita ei aliarvioida ja vierailijat ovat innostuneita asiantuntijoita. Vanhemmat lähetykset löytyvät sarjan sivuilta BBC Radio 4 – In Our Time. Tieteen historia on suosituimpia teemoja: alkuun kannattaa tutustua vaikkapa ohjelmiin mikroskoopin popularisoija Robert Hookesta, vuoden 1816 kesän kylmyydestä tai P=NP-ongelmasta.

Ylen Tiedeykkösen tallennearkistot eivät ole yhtä laajat. Joka tapauksessa kannattaa kuunnella uusin ohjelma keskiaikaisesta tähtitieteestä. Sisko Loikkasen haastateltavana ehdoton asiantuntija, Tapio Markkanen.

Ylen Elävä arkisto tarjoaa myös erinomaisia aikansa tiedekäsitystä valottavia ohjelmia. Esimerkiksi C. P. Snow’n klassinen väite kahdesta tieteellisestä kulttuurista sai vuonna 1967 pohtijoikseen mm. Rolf Nevanlinnan, Irmeli Niemen, Raimo Lehden ja Päiviö Tommilan! Kaksi kulttuuria – keskustelua humanistien ja luonnontieteilijöiden välisestä juovasta

Humanistisen tiedekulttuurin puolella kesän yksi tapahtumista on ollut taidehistorioitsija Aby Warburgin syntymän 150-vuotisjuhlan kunniaksi Lontoossa kesäkuussa järjestetty seminaari. Kyse ei ollut vain taidehistorian oman historian kannalta merkittävästä tapahtumasta, sillä Warburgin ajattelun säikeet ovat ulottuneet paljon kauemmas humanistisen tutkimuksen kentällä. Esimerkiksi historioitsijat Carlo Ginzburg, Robert Darnton. Lorraine Daston ja Quentin Skinner olivat myös mukana.
Seminaarin tallenteet ovat nyt nähtävillä sen sivuilta.

 

Vierailu Yliopistomuseossa

IMG_2165Tiedepiiri aloitti kesäkuunsa tutustumalla Turun akatemian ja Helsingin yliopiston historiaan. Matkamme kohteena oli Helsingin yliopiston museo, jonka tehtävänä on säilyttää ja esitellä yliopiston 376-vuotista historiaa.  Keskustelimme yhteistyöstä ja tutustuimme päärakennuksen näyttelyyn sekä observatorioon.

Käsitystä Helsingin yliopiston historiasta hallitsee Matti Klingen johdolla kirjoitettu kolmiosainen teossarja, joka ilmestyi sen 350-vuotisjuhlien yhteydessä. Vierailu museossa kuitenkin todisti, että näyttelyillä ja esineillä on paljon annettavanaan, kun hahmotetaan yliopiston historiaa ja sen merkitystä yhteiskunnalle. Näyttely herätti henkiin sen tieteen, tutkimuksen ja instituutioiden maailman, joka tällä hetkellä joutuu puolustamaan itseään ja perustelemaan merkitystään.

Aina ei ole ollut näin. Helsinkiin observatorio esitteli yliopiston tähtitieteen historiaa, mutta rakennus myös heijasteli professori F. W. A. Argelanderin asemaa. Tämä oli todistanut Turun palon Engelin piirtämästä observatoriosta. Kun yliopisto vaihtoi kaupunkia, Engel piirsi Argelanderille toisen observatorion tämän valitsemaan paikkaan. Tähtiä tutkittiin Esplanadin läheisyydessä 1970-luvulle asti ennen kuin kaupungin valot veivät voiton.

Ajatuksia herättäneen vierailun aikana ehdimme pohtia, olisiko Turun yliopiston mahdollista esitellä näyttelyllä omaa mielenkiintoista historiaansa. Se olisi yliopiston käyntikortti ja tärkeä osa identiteettiä, joka ei voi pohjautua vain kilpailuun ranking-asemasta. Ajat ovat tiukat ja tilat nähdään vain kustannuksina, mutta uudenlaisia ratkaisuja voi myös miettiä.

Maailmankuvia ja vertailuja atlasiltapäivässä

Uuden ajan alun atlakset eli yhteen sidottujen karttojen kokoelmat ovat oleellinen osa niin kartografian kuin tieteen historiaa. Atlaksissa kohtasivat niin uusimmat  tieteelliset löydöt, tutkimusmatkoilta kantautuneet huhut kuin antiikin kreikkalaisten oppineiden käsitykset maailmankaikkeudesta.

Tiedepiiri järjesti 10.5.Donner-instituutissa Atlasiltapäivän, jonka  aluksi julkaistiin Mercator-Hondius-atlakselle (1613) omistettu Approaching Religion -lehden erikoisnumero. Tämän jälkeen numeron kirjoittavat esittelivät atlasta osana kartografian historiaa sekä aate- ja kirjahistoriaa. Kirjoitusten kohde oli myös paikalla, sillä Donner-instituutti omistaa Mercator-Hondius-atlaksena tunnetun teoksen vuonna 1613 ilmestyneen edition. Se sai rinnalleen  John Nurmisen säätiön omistaman atlaksen uudemman painoksen 1620-luvun lopulta. Jälkimmäisen toi mukanaan tietokirjailija Marjo T. Nurminen, joka on itse tutkinut maailmankarttojen historiaa.

Kahden atlaksen vertailu osoitti, miten kustantajat eivät 1600-luvun alussa vastanneet maailmankuvaa tai poliittisia suhdanteita koskeviin muutoksiin nopeasti. Karttoja kierrätettiin editiosta toiseen, joskus myös kustantajalta toiselle. Tekstit viittasivat edelleen antiikin ja keskiajan oppineisiin. Maailma muuttui, mutta atlakset pysäyttivät sen johonkin hetkeen.

Atlakset eivät reagoinneet 1600-luvun alun muutoksiin nopeasti, mutta niiden tutkiminen on edelleen hyödyllistä. Niillä oli monta tekijää, joiden välillä ristiriitaisetkin näkemykset pääsivät esille. Niiden vaikutusvalta maailmankuvan hahmottamisessa oli myös erityisen suuri: alankomaalaiset atlaksia pidetäänkin edelleen merkittävänä osana eurooppalaista kulttuuriperintöä. Seminaarissa Johanna Skurnik ja Otto Latva puhuivat atlaksen kartoista ja niihin liitetyistä kuvista, kun taas Janne Tunturi analysoi Petrus Montanuksen atlakseen kirjoittamia teksteistä. Lopuksi Mari-Liisa Varila  esitteli Mercator-Hondius-atlaksen Turun kappaleen erityisyyksiä ja pohti lukijoiden siihen jättämää tietoa.

Esitysten jälkeen seminaariin osallistuneet pääsivät tutustumaan molempiin atlaksiin. Pian toinen niistä palaisi Helsinkiin ja toinen Donner-instituutin kirjastoon.

Approaching Religion 1/2016 Tracing circulations: The case of the Mercator-Hondius atlas (1613)

IMG_0444

 

 

 

 

Atlasiltapäivä

 

ti 10.5.2016 klo 12-14, auditorio Greta, Donnerska institutet (Piispankatu 13, Turku)

Atlakset eli  kirjoina ilmestyneet karttakokoelmat ovat merkittävä osa tieteen historiaa. Niissä julkaistut kartat ja tekstit sisälsivät olennaisena pidetyn maantieteellisen, historiallinen ja antropologisen tiedon.

Tiedepiiri järjestää seminaarin, jossa tutustutaan atlasten kulta-aikaan 1600-luvulla. Millaisia atlakset olivat? Mitä ne kertovat aikakauden tieteestä? Miten niitä pitäisi lukea ja tutkia? Vieraanamme on Finlandia-palkittu  tietokirjailija Marjo T. Nurminen, jonka teos Maailma piirtyy kartalle – tuhat vuotta maailmankartan kulttuurihistoriaa ilmestyi viime vuonna.

Seminaarissa lyhyitä esityksiä pitävät Approaching  Religion -lehden Tracing circulations: the case of the Mercator-Hondius atlas (1613) -erikoisnumeroon osallistuneet tutkijat. Marjo T. Nurminen kommentoi esityksiä. Lisäksi tutustumme atlaksiin. Tilaisuudesta saa merkinnän historia-aineiden luentopassiin.

Ilmoittautuminen nettiopsuun  (tai sähköpostilla jantun at utu.fi).viimeistään pe 6.5.2016.

Tervetuloa!

Lisätiedot: Janne Tunturi (jantun at utu.fi;  02-333 5234)

Kirjaston kaksi elämää

Emilia Karppinen & Janne Tunturi

Sirkkalan kampukselta löytynyt Turun yliopiston kirjaston ex libriksellä varustettu poistokirja johti Tiedepiirin Turun yliopiston historian varhaisvaiheisiin.

Schiemann 2

Tieteen historian tutkimuksessa on viime aikoina mietitty paljon erilaisten materiaalien ja instrumenttien merkitystä. Kaukoputki ja mikroskooppi muuttivat tavan, jolla maailmankaikkeutta hahmotettiin. Kirjojen ja kirjastojen rooli tutkimuksen materiaalisena perustana oli kuitenkin keskeinen. Ne välittivät maantieteellisesti ja ajallisesti etäisempää ajattelua ja tarjosivat keinon esittää tutkimuksen lähtökohdat, argumentit ja tulokset mahdollisimman pysyvässä muodossa. Kirjaston laadukkuus määritteli pitkälti yliopiston arvostusta. Sillä oli myös symbolinen arvo: se kertoi siitä, miten kaikki tieteet kuuluivat lopulta yhteen. Kirjasto edusti tiedettä ja sen tuloksia, minkä tähden se oli usein yliopiston tärkein rakennus.

Kirjaston merkitys tiedostettiin myös Turun yliopistoa perustettaessa. Turun yliopiston kirjaston humanistista aineistoa alettiin kartuttaa 1920-luvun alussa ostamalla kaksi merkittävää yksityiskirjastoa. Näistä baltiansaksalaisen historioitsijan Theodor Schiemannin kirjasto oli kansainvälisesti huomattava idäntutkimuksen (Ostforschung) pioneerin työn tulos. Suomalaisen historioitsija E. G. Palménin perikunnalta hankittu kirjasto puolestaan liittyy suomalaisen historiantutkimuksen muutoksiin 1900-luvun alussa. Kirjoja hankittiin tehokkaasti: pelkästään vuonna 1921 Turun yliopiston kirjastoon saatiin ostojen ja lahjoitusten kautta arviolta 90 000 nidettä kirjallisuutta.

Schiemannin kirjaston myi Turun yliopistolle hänen leskensä keväällä 1921. Keskeisenä vaikuttajana kirjaston ostossa oli professori E. N. Setälä, joka lähetti Saksan ja Unkarin hankintamatkoiltaan vuosina 1921-1922 Turun yliopiston kirjastolle toistasataa kirja-arkullista hankkimiaan teoksia. Schiemannin kokoelma oli erityisen arvokas: se sisälsi lähes 3000 historiaa, kieltä ja kulttuuria käsittelevää teosta, jotka suuntasivat Turun yliopistossa tehtyä humanistista tutkimusta Saksaan, Baltiaan ja Venäjään liittyviin aiheisiin.

Kokoelma sisälsi tärkeimmät Venäjän historiaa koskevat lähdesarjat sekä Itä-Euroopan historiaa, maantiedettä ja taloutta käsittelevää kirjallisuutta. Venäjään liittyvä kirjallisuus oli enemmistönä, mutta Baltian historiaa oli myös paljon. Lisäksi Schiemannin kirjastossa oli huomattava määrä Saksan, Ranskan ja Englannin historian tutkimusta. Läntisestä historiasta kertovilla teoksilla ei ollut erityistä merkitystä Schiemannin asuinkaupungissa Berliinissä. Sivistyskeskuksista kauempana olevassa Turussa ne auttoivat monia Euroopan historiaa opiskelleita ja tutkineita. Kokoelmaa pidettiin niin merkittävänä, että Turun yliopiston kirjasto sitoutui olemaan luovuttamatta sitä eteenpäin kokonaisuutena tai osissa.

Schiemannin kokoelmasta tekee kansainvälisesti mielenkiintoisen se, että hän oli luomassa paitsi saksalaista idäntutkimusta myös reunavaltiopolitiikan ideologiaa. Hän kuului baltiansaksalaiseen sukuun, mutta muutti Berliiniin monien muiden baltiansaksalaisten lailla venäläistämispolitiikan seurauksena vuonna 1887. Baltiassa Schiemann oli tutkinut alueen varhaisempaa historiaa, mutta Berliinistä hänestä kuoriutui modernin Venäjän historian tuntija. Hänen kirjastoonsa alkoi ilmestyä yhä enemmän 1800-lukua käsittelevää tutkimusta.

Tarmokas Schiemann perusti 1900-luvun alun Berliinissä Itä-Euroopan historian ja maantiedon seminaarin, joka hyödynsi hänen laajaa kirjastoaan. Vuonna 1910 hän alkoi toimittaa alan klassikkolehteä, Zeitschrift für osteuropäische Geschichteä. Schiemann kirjoitti myös sanomalehtiin innokkaasti Venäjän tuomasta vaarasta tavalla, joka kiinnitti keisari Vilhelm II:n huomion. Schiemannista tuli keisarin epävirallinen neuvonantaja. Hän ennusti Venäjän vaikutusvallan kasvamista, minkä takia Saksan tulisi pitää huolta Baltian alueesta. Hieman ennen kuolemaansa, vuonna 1918, hänestä tuli Tarton yliopiston kuraattori.

Schiemannin kirjasto ostettiin Turkuun viisi kuukautta hänen kuolemansa jälkeen 60 000 Saksan markalla kesäkuussa 1921. Turun yliopiston keskusarkistossa oleva kirjaluettelo kertoo siitä, miten monialainen kokoelma oli. Baltian ja Venäjän historiaan ja kulttuuriin se tarjosi poikkeuksellisen näköalan. Schiemann ei lahjoitusta tehnyt, mutta hän tunsi hyvin Suomen tilanteen. Vuonna 1899 julkaistun Helmikuun manifestin jälkeen Schiemann piti yhteyttä suomalaisiin. Schiemannin saksalaishenkinen ja konservatiivinen maailmankuva sopi hyvin monelle suomalaiselle tutkijalle. Historioitsija M. G. Schybergsonin mukaan hän myös välitti Vilhelm II:lle tietoa Suomen tapahtumista.

Schiemannin toiminta tunnettiin Suomessa, minkä takia kirjaston osto huomattiin laajasti. Schiemannin tuotannon hyvin tuntenut U. L. Lehtonen totesi Historiallisessa aikakauskirjassa, kuinka:

Suomelle on tullut sitä [Tarttoa] kauemmin kestävä syy nauttia hänen työstään ja hänen muistoansa kunnioittaa, viimeisimmäksi m.m. sen kautta, että suurin osa hänen arvokkaasta kirjastostaan on hiljan siirtynyt oston kautta Turun Suomalaisen Yliopiston omaksi.

Lehtonen oli todennäköisesti ainoita Schiemannin tuotantoon perehtyneitä suomalaisia tutkijoita. Turun yliopiston kirjaston osana Berliinistä tulleet teokset pääsivät uusiin käsiin  ja ne alkoivat elää omaa elämäänsä. Turussa Schiemannin kokoelmaa käytti todennäköisesti lyhytaikaisella vierailullaan suomenkielistä historiantutkimusta kansainvälistänyt Arvi Korhonen mutta ennen kaikkea yleisen historian professorina vuodesta 1955 toiminut Vilho Niitemaa, jonka vanhempaa Baltian historiaa käsitelleet kansainvälisesti arvostetut tutkimukset perustuivat osittain E. N. Setälän ostamaan kirjastoon.

Schiemannin kirjasto määritti 1900-luvun alussa saksalaista Venäjän ja Baltian historian kirjoittamista. Myöhemmin se kansainvälisti suomalaista historian ja yhteiskunnan tutkimusta. Schiemannin kirjaston arvo ei ole vähentynyt, vaikka sen ostamisesta on jo 95 vuotta. Nyt se aukaisee ikkunan 1900-luvun alun Berliiniin, Turun yliopiston varhaisvaiheisiin ja tieteen yhteiskunnallisen merkityksen tutkimiseen.

Schiemann_poisto

 

LÄHTEET
Bohn, Thomas M: Theodor Schiemann. Kulturportal West-Ost http://kulturportal-west-ost.eu/biographien/schiemann-theodor-2

Burleigh, Michael: Germany Turns Eastwards: A Study of Ostforschung in the Third Reich. Cambridge University Press, 1988.

Lehtonen, Uno L.: “Historian tutkijoita ja opettajia. Työnjärjestelyä. Theodor Schiemann”, Historiallinen Aikakauskirja, no 1-2/1921, 223-226.  

Schybergson, M. G.: “Underrättelser. Theodor Schiemann.”, Historisk tidskrift för Finland, no 1/1921, 39-43.

Turun yliopiston keskusarkisto: Turun yliopiston kirjaston arkistomateriaalit