Tiedepiiri harrastaa myös yliopistohistoriaa ja kävi kuuntelemassa jenalaisen professori Michael Maurerin esitelmän Wilhelm von Humboldtista. Maurer (s. 1954) on arvostettu kulttuurihistorioitsija. Humboldt (1767-1835) taas tunnetaan Berliinin yliopiston suunnittelijana, jonka ideat vaikuttivat ratkaisevalla tavalla siihen, miten yliopistojen tehtävät 1800-luvulla määriteltiin. Hänen veljensä Alexander on Tiedepiirin suuria suosikkeja.
Wilhelm von Humboldt oli filologi, diplomaatti, filosofi ja virkamies, jonka vaiheita Maurer on selvittänyt elämäkerrassa Wilhelm von Humboldt: Ein Leben als Werk (2016). Kirjan tapaan luento seurasi Humboldtin elämää kronologisessa järjestyksessä, jossa Berliinin yliopiston perustaminen tapahtuu viimeisen kolmanneksen alussa. Roomassa ollut diplomaatti ja tunnustettu filologi käytti tällöin 16 kuukautta uuden preussilaisen yliopiston synnyttämiseen. Humboldt halusi luoda korkeakoulun, jossa opiskelleet valmistuivat vähitellen yhteiskunnallisiin tehtäviin. Yliopistossa piti myös tutkia ja tehdä tiedettä. Opiskelun ei kuitenkaan tarvinnut noudattaa tieteenalojen rajoituksia: tärkeintä oli olla luentojen ja kirjojen äärellä, oppia niistä olennaisin.
Maurer viittasi vain lyhyesti Humboldtin yliopistoideaalin patrioottiseen taustaan; kyse oli Preussin vastaiskusta Ranskalle, joka oli Napoleonin sodissa repinyt rikki muun ohessa paikallisen opetusjärjestelmän. Se luotiin uudestaan Berliinissä, mutta samalla tavoitteeksi luoda myös virkamiesten ja valtiolle uskollisten (mies)kansalaisten yhteisö, jonka varaan Preussi, ja unelmissa myös kokonainen Saksa, saattoi rakentaa uutta valtiota.
Alexander von Humboldt jäi Maurerilta, samoin kuin monilta muilta humboldtilaisen yliopiston tutkijalta, veljensä varjoon. Alexander oli 1800-luvun alkupuolen ehkä vaikutusvaltaisin luonnontieteilijä. Hän oli organisoija, matkustaja, laitehullu ja mittaaja, joka ei ajatellut maailmaa koskevan tiedon tulevan vain kirjoista ja luennoista. Veljesten rinnakkainasettaminen syventäisi todennäköisesti molempien kuvaa.
Maurer viipyi kauan vanhenevassa Wilhelm von Humboldtissa, joka ylisti vapaaehtoista yksinäisyyttä, kuljeskelua ja kirjeiden parissa vietettyä aikaa. Yhteys nuorempaan, yhteisöllistä yliopistoelämää korostaneeseen pedagogiin ei välttämättä näytä itsestäänselvältä. Elämässä on yllättävät käänteenä, mutta sekä humboldtilaisessa pedagogiassa että tämän myöhäisvaiheen psykologiassa on yhteinen pohja: ihminen tarvitsee aikaa ajatella ja mahdollisuuden ajelehtia.
Tiedepiiri 