Emilia Karppinen & Janne Tunturi
Sirkkalan kampukselta löytynyt Turun yliopiston kirjaston ex libriksellä varustettu poistokirja johti Tiedepiirin Turun yliopiston historian varhaisvaiheisiin.
Tieteen historian tutkimuksessa on viime aikoina mietitty paljon erilaisten materiaalien ja instrumenttien merkitystä. Kaukoputki ja mikroskooppi muuttivat tavan, jolla maailmankaikkeutta hahmotettiin. Kirjojen ja kirjastojen rooli tutkimuksen materiaalisena perustana oli kuitenkin keskeinen. Ne välittivät maantieteellisesti ja ajallisesti etäisempää ajattelua ja tarjosivat keinon esittää tutkimuksen lähtökohdat, argumentit ja tulokset mahdollisimman pysyvässä muodossa. Kirjaston laadukkuus määritteli pitkälti yliopiston arvostusta. Sillä oli myös symbolinen arvo: se kertoi siitä, miten kaikki tieteet kuuluivat lopulta yhteen. Kirjasto edusti tiedettä ja sen tuloksia, minkä tähden se oli usein yliopiston tärkein rakennus.
Kirjaston merkitys tiedostettiin myös Turun yliopistoa perustettaessa. Turun yliopiston kirjaston humanistista aineistoa alettiin kartuttaa 1920-luvun alussa ostamalla kaksi merkittävää yksityiskirjastoa. Näistä baltiansaksalaisen historioitsijan Theodor Schiemannin kirjasto oli kansainvälisesti huomattava idäntutkimuksen (Ostforschung) pioneerin työn tulos. Suomalaisen historioitsija E. G. Palménin perikunnalta hankittu kirjasto puolestaan liittyy suomalaisen historiantutkimuksen muutoksiin 1900-luvun alussa. Kirjoja hankittiin tehokkaasti: pelkästään vuonna 1921 Turun yliopiston kirjastoon saatiin ostojen ja lahjoitusten kautta arviolta 90 000 nidettä kirjallisuutta.
Schiemannin kirjaston myi Turun yliopistolle hänen leskensä keväällä 1921. Keskeisenä vaikuttajana kirjaston ostossa oli professori E. N. Setälä, joka lähetti Saksan ja Unkarin hankintamatkoiltaan vuosina 1921-1922 Turun yliopiston kirjastolle toistasataa kirja-arkullista hankkimiaan teoksia. Schiemannin kokoelma oli erityisen arvokas: se sisälsi lähes 3000 historiaa, kieltä ja kulttuuria käsittelevää teosta, jotka suuntasivat Turun yliopistossa tehtyä humanistista tutkimusta Saksaan, Baltiaan ja Venäjään liittyviin aiheisiin.
Kokoelma sisälsi tärkeimmät Venäjän historiaa koskevat lähdesarjat sekä Itä-Euroopan historiaa, maantiedettä ja taloutta käsittelevää kirjallisuutta. Venäjään liittyvä kirjallisuus oli enemmistönä, mutta Baltian historiaa oli myös paljon. Lisäksi Schiemannin kirjastossa oli huomattava määrä Saksan, Ranskan ja Englannin historian tutkimusta. Läntisestä historiasta kertovilla teoksilla ei ollut erityistä merkitystä Schiemannin asuinkaupungissa Berliinissä. Sivistyskeskuksista kauempana olevassa Turussa ne auttoivat monia Euroopan historiaa opiskelleita ja tutkineita. Kokoelmaa pidettiin niin merkittävänä, että Turun yliopiston kirjasto sitoutui olemaan luovuttamatta sitä eteenpäin kokonaisuutena tai osissa.
Schiemannin kokoelmasta tekee kansainvälisesti mielenkiintoisen se, että hän oli luomassa paitsi saksalaista idäntutkimusta myös reunavaltiopolitiikan ideologiaa. Hän kuului baltiansaksalaiseen sukuun, mutta muutti Berliiniin monien muiden baltiansaksalaisten lailla venäläistämispolitiikan seurauksena vuonna 1887. Baltiassa Schiemann oli tutkinut alueen varhaisempaa historiaa, mutta Berliinistä hänestä kuoriutui modernin Venäjän historian tuntija. Hänen kirjastoonsa alkoi ilmestyä yhä enemmän 1800-lukua käsittelevää tutkimusta.
Tarmokas Schiemann perusti 1900-luvun alun Berliinissä Itä-Euroopan historian ja maantiedon seminaarin, joka hyödynsi hänen laajaa kirjastoaan. Vuonna 1910 hän alkoi toimittaa alan klassikkolehteä, Zeitschrift für osteuropäische Geschichteä. Schiemann kirjoitti myös sanomalehtiin innokkaasti Venäjän tuomasta vaarasta tavalla, joka kiinnitti keisari Vilhelm II:n huomion. Schiemannista tuli keisarin epävirallinen neuvonantaja. Hän ennusti Venäjän vaikutusvallan kasvamista, minkä takia Saksan tulisi pitää huolta Baltian alueesta. Hieman ennen kuolemaansa, vuonna 1918, hänestä tuli Tarton yliopiston kuraattori.
Schiemannin kirjasto ostettiin Turkuun viisi kuukautta hänen kuolemansa jälkeen 60 000 Saksan markalla kesäkuussa 1921. Turun yliopiston keskusarkistossa oleva kirjaluettelo kertoo siitä, miten monialainen kokoelma oli. Baltian ja Venäjän historiaan ja kulttuuriin se tarjosi poikkeuksellisen näköalan. Schiemann ei lahjoitusta tehnyt, mutta hän tunsi hyvin Suomen tilanteen. Vuonna 1899 julkaistun Helmikuun manifestin jälkeen Schiemann piti yhteyttä suomalaisiin. Schiemannin saksalaishenkinen ja konservatiivinen maailmankuva sopi hyvin monelle suomalaiselle tutkijalle. Historioitsija M. G. Schybergsonin mukaan hän myös välitti Vilhelm II:lle tietoa Suomen tapahtumista.
Schiemannin toiminta tunnettiin Suomessa, minkä takia kirjaston osto huomattiin laajasti. Schiemannin tuotannon hyvin tuntenut U. L. Lehtonen totesi Historiallisessa aikakauskirjassa, kuinka:
Suomelle on tullut sitä [Tarttoa] kauemmin kestävä syy nauttia hänen työstään ja hänen muistoansa kunnioittaa, viimeisimmäksi m.m. sen kautta, että suurin osa hänen arvokkaasta kirjastostaan on hiljan siirtynyt oston kautta Turun Suomalaisen Yliopiston omaksi.
Lehtonen oli todennäköisesti ainoita Schiemannin tuotantoon perehtyneitä suomalaisia tutkijoita. Turun yliopiston kirjaston osana Berliinistä tulleet teokset pääsivät uusiin käsiin ja ne alkoivat elää omaa elämäänsä. Turussa Schiemannin kokoelmaa käytti todennäköisesti lyhytaikaisella vierailullaan suomenkielistä historiantutkimusta kansainvälistänyt Arvi Korhonen mutta ennen kaikkea yleisen historian professorina vuodesta 1955 toiminut Vilho Niitemaa, jonka vanhempaa Baltian historiaa käsitelleet kansainvälisesti arvostetut tutkimukset perustuivat osittain E. N. Setälän ostamaan kirjastoon.
Schiemannin kirjasto määritti 1900-luvun alussa saksalaista Venäjän ja Baltian historian kirjoittamista. Myöhemmin se kansainvälisti suomalaista historian ja yhteiskunnan tutkimusta. Schiemannin kirjaston arvo ei ole vähentynyt, vaikka sen ostamisesta on jo 95 vuotta. Nyt se aukaisee ikkunan 1900-luvun alun Berliiniin, Turun yliopiston varhaisvaiheisiin ja tieteen yhteiskunnallisen merkityksen tutkimiseen.
LÄHTEET
Bohn, Thomas M: Theodor Schiemann. Kulturportal West-Ost http://kulturportal-west-ost.eu/biographien/schiemann-theodor-2
Burleigh, Michael: Germany Turns Eastwards: A Study of Ostforschung in the Third Reich. Cambridge University Press, 1988.
Lehtonen, Uno L.: “Historian tutkijoita ja opettajia. Työnjärjestelyä. Theodor Schiemann”, Historiallinen Aikakauskirja, no 1-2/1921, 223-226.
Schybergson, M. G.: “Underrättelser. Theodor Schiemann.”, Historisk tidskrift för Finland, no 1/1921, 39-43.
Turun yliopiston keskusarkisto: Turun yliopiston kirjaston arkistomateriaalit
Tiedepiiri 